Yritin valokuvata

 Tosiaankin, varmaan kaksi viikkoa sitten löysin eloa tästä ihanasta betoniviidakosta. Mä tosiaan rakastan tätä kaupunkia. Täällä pärjää hyvin ilman autoa. Voi kulkea kävellen, pyörällä, bussilla, ratikalla tai junalla. Tai sitten niillä metallikopperoilla joita jotkut kutsuvat autoiksi. Ei mulla mitään autoja vastaan ole, onhan nekin käteviä, me ei vaan olla ikinä tarvittu autoa.

 Ajatus hieman harhailee... Mutta katsokaa näitä ihania kukkia. 
Ja ruohokin on päättänyt taas herätä.

 Saman ikkunalaudan alta löytykin paljon kukkia.

 <3

Jotenkin hieno kuva. Ja hienolla hetkellä otettu, yksikään auto tai bussi ei tullut tielle. Treeneistä olin tulossa. ;)

 Haluaisitteko kuulla joskus matkastani Strasbourgiin?

 Se oli upea matka, ja sieltä on todella upeita kuvia.

 Tälläistä tälläkertaa. Pidittekö kuvista? Kumpi olisi kivenpaa jatkossa, enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä vai toisinpäin?

Vauvasoseita ja lacto seveniä

Heippa kaikki, tässä postauksessa on vain vähän kuulumisia ja vähän jotain muutakin. ;)
Ensimmäinen kerta kun aloitan postauksen tervehtimällä... Kummallista.

Mutta nyt niihin kuulumisiin. Sunnuntai oli normaali päivä, ei muistaakseni mitään erityistä silloin tapahtunut. Ainoastaan puolessa välissä Tähdet, tähdet-tv-ohjelmaa alkoi lievästi sattumaan mahaan. Oletteko muuten katsoneet tätä kyseistä ohjelmaa? Tykkkäättekö? Menin lepäämään ja illan myötä se vain paheni. Lopulta se kipu oli ihan kamala. Mä en voinut istua, maatessa asennon vaihtaminenkin sattui, not nice. Kun ipanat oli mennyt jo nukkumaan äiti päätti että yritetään vaikka koko yö saada lääke nimeltä lacto seven mun kurkusta alas. Mä en siis (ainakaan ennen) osaa niellä tabletteja. Mun peruslääkkeet on semmosia että ne hajoaa pieniksi hipuiksi (Pentasa 500 milligrammasen lempinimi onkin meillä päin hippulääke :D) eli mun ei ole ikinä tarvinnut osata niellä. Kerran yökkäsin mutta toisella yrityksellä meni sekin tabletiksi tiivistetty sonta alas kurkusta. Äiti oli vaan ihan että jes Oona, tätä on odotettu. Isäkin ilmestyi siihen jostain. (:D). Ja kyllä, nimeni on Oona, eiköhän sekin ole nyt tullut selväksi. Tunsin kuinka tabletti kulki mun kurkusta alas ja niin pois päin. Sitten mua alko niin jumalattomasti oksettamaan. Siinä keittiössä meillä olikin kunnon perhekokous kun molemmat vanhemmat oli vaan "ei, nyt et oksenna!" ja "Oona ei!". Seuraavaksi menin nukkumaan, mielenkiintoista, eikö? :D

Maanantaihin. Päivä meni melko nopeasti. Katselin Deliwienin pelivideoita ehkä puolitoista tuntia. Sitten kun kakarat oli päiväkodissa katottiin äidin kanssa Netflixistä varmaan neljä viis jaksoa How i met your motheria, Suomessahan tämä sarja tunnetaan nimellä Ensisilmäyksellä. Ei hetkinen, ennen sitä mä katoin vielä varmaan tunnin pelivideoita sohvalla sillä meillä oli liukuoviasentajat asentamassa liukuovia. Luulin toista niistä Juha Tapioksi... Cx Pelailin melkein kolme tuntia Simssiä, kahdeksatta osaa Elämän liekkiin kuvasin. Sen enempää en muista... :D

Tänään, tiistaina olen edelleenkin ihminen enkä ole muuttunut kissaksi. Oona, mitä ihmettä? Tästä päivästä ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Olen vain huomannut että mystinen keuhkokipu is back. Vitsi nää liukuovet on siistit. Liukuovet tuli siis kaikkien makuuhuoneiden kaappeihin. 
Mutta sellaista asiaa mulla nyt varsinaisesti oli, että jotain haasteita voisin tehdä. Jos jotakuta kiinnostaisi, niin voisin esim. huone-esittelyn tehdä. Ihan mieluusti. Saisitte nähdä liukuovetkin. :D Sitten jotain ns. "asiapostauksia" tulen tekemään. Jos on jotain aiheita mielessä, joista voisin esittää oman mielipiteeni, sanokaa ehdottomasti. Mutta eipä tässä muuta, isä lähti työmatkalle eilen joten tuliaisista tulee varmaankin sitten postausta, mukavaa tiistaita kaikille! :)

Smile!

Nopeasti edelliseen postaukseen sen verran että ylireagoin... aika pahasti. :D Syytetään koulupaineita. Ai niin, voisin käydä katsomassa mitä sain ranskan kokeesta.. Hetki! 

No voi... Ei sen tulokset ollut vielä Wilmassa, möh. Tää on sitten joku sekalainen postaus joka on aika sekava. Varmaan, enhän mä sitä vielä voi tietää! :D Kuten joku saattaa huomata, olen oikein hyvällä tuulella ja... Mitäs tähän nyt lisäisi? Tulin juuri ulkoa, tarkistin sähköpostit kolmesti peräkkäin. ;D Aamummalla pelailin Simssiä. Itseasiassa kuvasin seuraavan osan Elämän liekkiin loppuun, kirjoitan sen loppuun joskus... Joskus. Latasin Vivianelle tosi upeen koulun ja sen mukana tuli ihan sairaasti kamaa, kaikkee tosi coolia kamaa vieläpä. Viv sai luvan kasvaa teiniksi. Hetkonen... Mitä kaikkee mä oon nyt paljastamassa....? :D Unohtakaamme tämän aiheen. Ainakin puoliksi. Mä nimittäin olen miettinyt että voisin alkaa toista "sivutarinaa" kirjoittamaan. Ideoita on mulla varmaan 5 tai 6... :D Parikin fantasiaa, muutama realistinen. Toiseen näistä fantasioita olisi tarkoituksena änkeä tähtitiedettä. Todella mielenkiintoista! Voisin muuten oikeasti koittaa vähän perehtyä tähtitieteeseen, katella dokkareita, lainata kirjoja. Kuka nyt ei haluaisi olla sivistynyt ja tietää avaruudesta? :D Mutta ei mulla nyt muuta, ensimmäisistä kukista jotka olen löytänyt, tulee kuvia myöhemmin. Toivottavasti tänä vuonna.

Munaton ruokavalio

Ennenkuin mä sanon mitään, mä toivon että kaikki lukee tämän pienen tekstin jonka sunnuntaina kirjoitin.

Mua alkaa oikeasti pelottamaan. Jos mä vedän suun kautta oikeen syvään henkeä mua sattuu keuhkoihin. Sitten yhtäkkiä äsken, (su, 30. maaliskuuta, klo 11.45) mua sattu keuhkoihin tai sydämeen, mä en ole edes varma. Ja mä sanoin siitä äidille. Ja äiti kysy isältä "eikö *mun tädin nimi*  ollutkin rytmihäiriöitä?". Mä sanon tän nyt suoraan, voi paska. Mulla on sitten lääkäri ensi viikolla. Mä tiedän etäisesti mitä rytmihäiriöt on. Mä yritän selittää. Sen jälkeen mennään yhdessä Wikipediaan. :p Sydän pumppaa verta, kaikki tietää sen. Ja sydämellä on se tietty rytmi. Niin rytmihäiriö tarkoittaa että siihen rytmiin tulee häiriö. Huonosti selitetty. Tulkaa mun mukaan. Seuratkaa tänne. Sen ekan tekstin lukeminen riittää. Ja ekan tekstin vika lause ei ole kiva. Ei yhtään. 


Yritin miettiä miten ilmaista mielipiteeni asiallisesti tätä tekstiä kohtaan, mutta se ei nyt onnistu joten puhun suoraan. Täyttä PASKAA KOKO TEKSTI! Mä en jaksa sitä kuinka mä aloitan koko ajan HUOMIOHUORAUKSEN ja paisuttelen asioita. *sensuroitu erittäin ruma sana* mun kanssa! Ei tästä tule mitään. Kerrankin mä en oikein voinut lukea kunnolla ja mietin jo silmälaseja! 

Myöhemmin 
Sori. Mä vaan haluaisin ottaa lomaa itsestäni, olla välillä joku muu. Siirrytään postauksen nimeen. Äiti päätti että kokeilen munatonta ruokavaliota kuukauden ajan. Se on mulle tavallaan ihan okei. Tavallaan mä en haluaisi mutta on sekin tapa saada huomiota. Musta on tullut huomiohuora. Ja ymmärrän kyllä miksi. Mä jään varjoon. Mulla on kavereita, mutta ei kukaan varsinaisesti kysele mun kuulumisia. Ja jos joku kyseliskin ja mä kertoisin jotain, vastaus olis ihan taatusti "ok". Ok? OK?!?! On mullakin pienet ongelmat, mutta mua oikeesti itkettää. Mä en halua olla tällänen. Happoradion "puhu äänellä jonka kuulen" ja "pelastaja" ei oikein auta. Musiikki vaikuttaa muhun tosi voimakkaasti. Mä haluun kuunnella musiikkia, mutta ei se yleisesti saa mua hyvälle mielelle (noh... Kuuntelen suurimmaksi osaksi erobiisejä....). Ainoastaan Jipun "kuka teki musta tän naisen"-albumi ei itketä mua, se on hyvä asia. Nyt mä nauran itkuista (ja hieman räkäistä) naurua. Hetken. Ja vakavoidun.