Munaton ruokavalio

Ennenkuin mä sanon mitään, mä toivon että kaikki lukee tämän pienen tekstin jonka sunnuntaina kirjoitin.

Mua alkaa oikeasti pelottamaan. Jos mä vedän suun kautta oikeen syvään henkeä mua sattuu keuhkoihin. Sitten yhtäkkiä äsken, (su, 30. maaliskuuta, klo 11.45) mua sattu keuhkoihin tai sydämeen, mä en ole edes varma. Ja mä sanoin siitä äidille. Ja äiti kysy isältä "eikö *mun tädin nimi*  ollutkin rytmihäiriöitä?". Mä sanon tän nyt suoraan, voi paska. Mulla on sitten lääkäri ensi viikolla. Mä tiedän etäisesti mitä rytmihäiriöt on. Mä yritän selittää. Sen jälkeen mennään yhdessä Wikipediaan. :p Sydän pumppaa verta, kaikki tietää sen. Ja sydämellä on se tietty rytmi. Niin rytmihäiriö tarkoittaa että siihen rytmiin tulee häiriö. Huonosti selitetty. Tulkaa mun mukaan. Seuratkaa tänne. Sen ekan tekstin lukeminen riittää. Ja ekan tekstin vika lause ei ole kiva. Ei yhtään. 


Yritin miettiä miten ilmaista mielipiteeni asiallisesti tätä tekstiä kohtaan, mutta se ei nyt onnistu joten puhun suoraan. Täyttä PASKAA KOKO TEKSTI! Mä en jaksa sitä kuinka mä aloitan koko ajan HUOMIOHUORAUKSEN ja paisuttelen asioita. *sensuroitu erittäin ruma sana* mun kanssa! Ei tästä tule mitään. Kerrankin mä en oikein voinut lukea kunnolla ja mietin jo silmälaseja! 

Myöhemmin 
Sori. Mä vaan haluaisin ottaa lomaa itsestäni, olla välillä joku muu. Siirrytään postauksen nimeen. Äiti päätti että kokeilen munatonta ruokavaliota kuukauden ajan. Se on mulle tavallaan ihan okei. Tavallaan mä en haluaisi mutta on sekin tapa saada huomiota. Musta on tullut huomiohuora. Ja ymmärrän kyllä miksi. Mä jään varjoon. Mulla on kavereita, mutta ei kukaan varsinaisesti kysele mun kuulumisia. Ja jos joku kyseliskin ja mä kertoisin jotain, vastaus olis ihan taatusti "ok". Ok? OK?!?! On mullakin pienet ongelmat, mutta mua oikeesti itkettää. Mä en halua olla tällänen. Happoradion "puhu äänellä jonka kuulen" ja "pelastaja" ei oikein auta. Musiikki vaikuttaa muhun tosi voimakkaasti. Mä haluun kuunnella musiikkia, mutta ei se yleisesti saa mua hyvälle mielelle (noh... Kuuntelen suurimmaksi osaksi erobiisejä....). Ainoastaan Jipun "kuka teki musta tän naisen"-albumi ei itketä mua, se on hyvä asia. Nyt mä nauran itkuista (ja hieman räkäistä) naurua. Hetken. Ja vakavoidun.