Kirjaimellinen hermostuminen

Niin, tulipa sanottua että parannuin. Ja niinkö muka kävi? Tottakai. Toisinsanoen EI KÄYNYT. Nii-in, voi voi. No minkäs sille sitten voi! Sattupa vaan tulemaan jumalaton vatsakipu keskiviikkona.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Niin. Ei voi mitään. Ja hups! Tänään olisi koulussa pidetty ne vaivalla väkerretyt puheet. No kuka välittää. Enhän mä käyttänyt siihen muuta kuin kaiken jaksamiseni. Ihan sama. NO EI OLE! 
Mur. Mur. Mur. Mur.
Ja sitten kun mä vihdoinkin pääsen kouluun, niin oho. Taas on alotettu uudet projektit ja mä olen ihan pihalla. Mä en jaksa. Ja tottakai on myös erityisen mukavaa kun on niin piipin nukahtamisvaikeudet. Niin, oikein mukavaa kun hyvällä tuurilla nukahdan jo puol kahdeltatoista tai sitten nukahdan puol kolmelta! Onpa hyvä herätä sitten seiskalta! Nyt mulla ei ole enää mitään sanottavaa.

Pientä postinkia kehiin

Moikka! Olen nyt parantumassa tästäkin taudista. Huomenna kouluun, jes. Enkun ja fyken kokeet tulossa, jiihaa.... Tästä pienestä sairastumisesta vielä sen verran, että hirmu vähällä pääsin. Verrattuna vaikka siihen että sillon vuosi sitten vouduin ihan osastolle Adeno-viruksen takia. Silloinkin oli suu täynnä aftoja mutta nyt vaan yksi! Mutta kielen alla, eli todella inhottava. Nyt se kyllä helpottaa jo vähän otettaan.

Odottelen tässä kommenttia Elämän liekkiin, toivon mukaan sitä pian saan. Miss Sims3 kisassa menee niin huonosti että voi paskan marjat. Anteeksi kovasti. Tää ei ole mikään "äänestäkää mun simiä"-ruikutus, harmittelen vaan kun en käyttänyt tarpeeksi aikaa Caraan. Mä olen niin tyhmä! Olisin ladannut kivemmat silmät ja ottanut paremmat kuvat ja kehittänyt luonnetta pidemmälle! Halusin yrittää erottua mutta ei! Parempi suunnitelma olisi ollut se super seksikäs korjaan, hyvän näköinen miestennielijä. Paitsi että en kyllä olisi maininnut tuota miestennielijä-juttua. Tai sitten en olisi osallistunut. Huoh, niin turhaa taas. Cara tippuu, mä vajoan maan alle, siinä se. Nyt ei irtoa enää mitään.

Pienimuotoista rageilua virkkuupuikolle

Näin tylsistyneenä (ja kipeänä) päätin näyttää mitä kolmen vuoden aikana olen saanu aikaan. Sain nimittäin valmiiksi patalapun. Ja siitä tuli kyllä tosi ruma! Alan nauramaan aina kun näen sen.

Jos käännän sen toisin päin niin oikea reuna alkaa tollain samalla tavalla repsottaan... Ja ei, en osaa valokuvata, piste.

Sitten tän langankin kanssa on suuria kommunikointiongelmia.... Ajattelin että virkkaan jotain pientä,vaikka maton nukkekotiin tai jotain. Mutta kun ei! Oliko tarkotuksena rageilla virkkuupuikolle? Se ei nyt ihan onnistu.... No joo, keskitytään vaihteeksi siihen miten voi rageilla ystävänpäivänä ilman huonoa omaa tuntoa. Sehän on ystävävänpäivä, ei ystävällisyyspäivä. Nerokasta, tiedän. Suuri himoni käyttää saanaa rageilla tulee ehkä jopa siitä että meidän luokan "ihanilta" pojilta olen saanut lempinimen "ragemummo". Ehkä mä olen vähän ansainnutkin sen... Piitäkö mun ihan tosi kertoo mitä ystävänpäivänäkin tapahtui..? Meillä on koulussa sellainen suklaasydän jutska. Eli pari päivää ennen voi 0,20e/kpl ostaa suklaasydämiä kenelle tahansa samassa koulussa olijoille. No, ostin meidän luokan tytsyille (miinus itselleni, niin alas mä en vajoa), kaikille yhden. Siinä "kojulla" oli joku 8.-luokkalainen poika joka touhotti siinä. 
"Tervetuloa, tervetuloa! Mitäs saisi olla?" Ja sillain. Olin sille ihan normaalisti "viidennen luokan tytöille". Sitten sen pulputus jatkuu "Okeeei. Viidennen luokan, viidennen luokan, viidennen luokan" tyyppi etsi sitä paperia johon merkataan määrät. Ja mä vähänniinkuin huusin sille että rauhotu ja katoin sitä sillain murhaavasti... Heh, ei en voinut pyytää sitä rauhottumaan. Pahinta on ehkä se, että olen tällänen kiltin näkönen blondi. Joka mulkoilee. Kaikkia poikia. Ja miehiä. Enkä mä ymmärrä miten meidän luokan pojat ihastuu muhun! Syksyllä oli ainakin 4 poikaa ihastunut muhun kerralla. Huoh. Mä olen todella ilkeä luokkalaisia poikia kohtaan. Mulkoilen niitä. Heitän huulta. Nolaan ne. Nauran niiden epäonnistumisille. Vaikka myönnettäköön että on siellä joitain jotka ansaitsee mun mukavamman käytöksen. Muutama jopa saa nauttia mukavasta neiti ragemummosta. Näihin kuviin näihin tunnelmiin. :3

Mielenvikaista menoa

Jooh.... Taidan olla selityksen velkaa. Minä ja 2-vuotias pikkusiskoni olemme tähän mennessä asuneet täällä 98 neliöisen kerrostaloasuntomme isoimmassa makkarissa. Nyt kuitenkin päätettiin että sähköpiano jää tähän huoneeseen ja me sisarukset muutetaan toisiksi isoimpaan huoneeseen. Sisko saa luvan nukkua vuodevaatelaatikossa (ennen tuo tuhisi pinnasängyssä) joka saadaan sitten aina päivän ajaksi sänkyni alle. Ja kun olin siirtämässä kamojani, niin eka meni pöytä ja kirjahylly. Luonnollisesti siis tyhjensi molemmat ja niin puupää olen että tyhjensin sängylleni... huoh. Illalla sitten ajattelin että joo kiva juttu, vika yö tässä huoneessa kunnes älysin että eipäs vielä juhlita. Tilanne nimittäin oli vähän... paha.... Nyt kuitenkin olemme päässeet onnellisesti uuteen huoneeseen (melkein) kaikkien tavaroiden kanssa.

Mitäs mä nyt höpöttäisin...? Mulla oli joku idea. Ai niin! Kahvi. Ja sen keittäminen. Traumoja. Iik. Äiti on kipeenä ja pyysi että teen sille aamiaista. Paahtoleivät ja kahvi oli tilauksessa. Mutta eihän tälläisen nuoren ja viattoman lapsukaisen kuulu keittää kahvia! Se on traumatisoivaa. No ei. Kunhan jotain lörpöttelin. Nyt ei kyllä irtoo mitään. No joo, moikka!

Paitsi ei! Tää on ihan hauska juttu. HUOM! ihan hauska juttu. Niin, ajattelin tänä aamuna että voisin tehdä vielä kaakaon. Sitten otin lasin ja siihen vettä. Maistoin vettä  ja sylkäsin sen heti lavuaariin, lämmintä vettä nimittäin. Yritin uudestaan ja onnistuin saamaan viileää vettä. Sitten katon sitä lasia ja kysyn ääneen "Pitikö mun tehdä kaakao...?". No JOO! Kyllä piti. Ja sitten ajattelin että voisi jopa ensinkin yrittää ottaa mukin, ja sitten jos saisi oikein maitoakin niin huhhuh mä olen fiksu... Se siitä sitten, moikkelismoi!

P.S. En ymmärrä mikä ongelma tällä tekstillä on... Eikös tämä olekkin isompaa kuin edellisen postauksen?

Sushia, sushia ja Batmania

Olemme viimeinkin tässä. Ensimmäisen kysymyksen luona. Kysymys on
"Onko blogin nimi aivan hatustavedetty?" Vastaukseni on ei. Ja ilman jatkokysymyksia voin suoraan kertoa tämän. Minulla on Crohninen suolistotulehdus. Ja koska tuo ensimmäinen sana vaikuttaa niin hankalalta lausua niin ihan tiedoksi vain, se lausutaan "krooninen". Kiitos. Tämä sairaus todettiin kun olin noin 3-vuotias. Ja näin heti, se on minulla nyt, se on minulla aina. Ei ole (ainakaan tietääkseni) lopullista parannuskeinoa. En ole kuitenkaan  (harmiksenne) ihan henkitoreissani. Otan kolme tablettia Pentasaa aamuin illoin, siinä se. Joskus ehkä saatan mainita "riemukkaista" kokemuksistani mm. Lasten klinikalla, mutta nyt lopetamme kirjakielen käytön ja laitamme bileet pystyyn!

Ihan tälläin nopeesti, mä oon todella seko ihminen! Nyt tähän päivään. Ja kello ei sitten ole nyt kymmenen, okei? Hyvä, niin, tänään heräsin ja isä lähti töihin ja sitten nukahdin uudestaan... Tiiän, tosi mielenkiintoista. Söin aamiaisen, mitä mä muuten söin aamiaiseksi? Kääk, mä en muista.. Eh, ja mä todellakin olen nollakakkonen. Siis ihan oikeasti. Tää asia käyty läpi? Oon vaan hajamielinen. Maalasin siskoni ja mun tulevan huoneen seinää. Värinä toimii semmonen yksinkertasesti IHANA tumman ruskea. Saatte joskus kuvan, ehkä. Maalatessani juttelinkin samalla melkein 2 tuntia kaverini kanssa Facetimellä. En aio selittää mikä on Facetime, googlaa jos et tiedä. Kyllä, mä olen todella julma ihminen. Voisin muuten kertoa julmuudestani vielä myöhemmin.... Heh... Muuten oon kyllä ihan mukava ihminen. Hain sushia kymmenen pakkauksen. Ja ne sen paikan pitäjät on niin söpöjä. Semmosia huonosti Suomea puhuvia söpöjä japanilaisia. Ja siis tää sushi oli mun lounas. Söin sushin ihan kotona ja sitten... ai niin! Sitten tein Elämän liekkiin kolmannen osan valmiiksi. Soitin äidille, hain rautakaupasta maalia ja kiidin sitten isän työpaikalle hengailemaan. Hengailin tunnin ja sitten isän kanssa käytiin hakemassa sushia kun ei muuta keksitty. Palattiin kotiin ja alettiin katsomaan Netflixistä Yön ritarin paluuta. Aika hyvä ja aah, Joseph Gordon-Levitt. Lupaan, että on kyllä maailman komein mies. Ai niin, oonko jo kertonut rakkaudestani Tom Cruiseen? Toi kuva joka Wikipediassa on, ei kyllä tuo Tompan todellista komeutta esille. Ja tää kaikki on taas mautonta ala-asteelaisläppää, ei kannata ottaa vakavasti. 

Mutta nyt en jaksa enää ajatella (niinkuin en ikinä jaksakkaan...) joten se olis sitten hyvää yötä ja hyvästi.