Olemme viimeinkin tässä. Ensimmäisen kysymyksen luona. Kysymys on
"Onko blogin nimi aivan hatustavedetty?" Vastaukseni on ei. Ja ilman jatkokysymyksia voin suoraan kertoa tämän. Minulla on Crohninen suolistotulehdus. Ja koska tuo ensimmäinen sana vaikuttaa niin hankalalta lausua niin ihan tiedoksi vain, se lausutaan "krooninen". Kiitos. Tämä sairaus todettiin kun olin noin 3-vuotias. Ja näin heti, se on minulla nyt, se on minulla aina. Ei ole (ainakaan tietääkseni) lopullista parannuskeinoa. En ole kuitenkaan (harmiksenne) ihan henkitoreissani. Otan kolme tablettia Pentasaa aamuin illoin, siinä se. Joskus ehkä saatan mainita "riemukkaista" kokemuksistani mm. Lasten klinikalla, mutta nyt lopetamme kirjakielen käytön ja laitamme bileet pystyyn!
Ihan tälläin nopeesti, mä oon todella seko ihminen! Nyt tähän päivään. Ja kello ei sitten ole nyt kymmenen, okei? Hyvä, niin, tänään heräsin ja isä lähti töihin ja sitten nukahdin uudestaan... Tiiän, tosi mielenkiintoista. Söin aamiaisen, mitä mä muuten söin aamiaiseksi? Kääk, mä en muista.. Eh, ja mä todellakin olen nollakakkonen. Siis ihan oikeasti. Tää asia käyty läpi? Oon vaan hajamielinen. Maalasin siskoni ja mun tulevan huoneen seinää. Värinä toimii semmonen yksinkertasesti IHANA tumman ruskea. Saatte joskus kuvan, ehkä. Maalatessani juttelinkin samalla melkein 2 tuntia kaverini kanssa Facetimellä. En aio selittää mikä on Facetime, googlaa jos et tiedä. Kyllä, mä olen todella julma ihminen. Voisin muuten kertoa julmuudestani vielä myöhemmin.... Heh... Muuten oon kyllä ihan mukava ihminen. Hain sushia kymmenen pakkauksen. Ja ne sen paikan pitäjät on niin söpöjä. Semmosia huonosti Suomea puhuvia söpöjä japanilaisia. Ja siis tää sushi oli mun lounas. Söin sushin ihan kotona ja sitten... ai niin! Sitten tein Elämän liekkiin kolmannen osan valmiiksi. Soitin äidille, hain rautakaupasta maalia ja kiidin sitten isän työpaikalle hengailemaan. Hengailin tunnin ja sitten isän kanssa käytiin hakemassa sushia kun ei muuta keksitty. Palattiin kotiin ja alettiin katsomaan Netflixistä Yön ritarin paluuta. Aika hyvä ja aah, Joseph Gordon-Levitt. Lupaan, että on kyllä maailman komein mies. Ai niin, oonko jo kertonut rakkaudestani Tom Cruiseen? Toi kuva joka Wikipediassa on, ei kyllä tuo Tompan todellista komeutta esille. Ja tää kaikki on taas mautonta ala-asteelaisläppää, ei kannata ottaa vakavasti.
Mutta nyt en jaksa enää ajatella (niinkuin en ikinä jaksakkaan...) joten se olis sitten hyvää yötä ja hyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti